”Oon ylisuorittaja, erikoissuoriutuja,
ja näyttää siltä et tää kuorma ei tuu puolittumaan.
Se vapauttaa ku tajuut, et’ oot vastuus siit
se muuttaa maailman ja asenteet vastuksiin.”
Elastinen – Mikään muu ei merkkaa

Kesän päättyessä monella päättyy loma ja arki tulee vastaan työ-, opiskelu ja perhekuvioineen. Loman aikana moni toivottavasti pystyy rentoutumaan, irrotautumaan arjestaan ja päästämään irti vaatimuksista, joita kenties ympäristö normaalissa arjessa asettaa.

Itselläni koulu alkaa virallisesti vasta parin viikon päästä, mutta olen jo päässyt tekemään tutortehtäviä. Näin alussa on vielä jonkinverran lomapäiviä, mutta kuitenkin päiviä jolloin tekemistä riittää. Tällainen ”osa-aikainen” aloitus on antanut minulle mahdollisuuden tarkastella käyttäytymistapojani, miten suhtaudun stressiin ja erityisesti siihen, että mitä minulta vaaditaan.

Suoraan sanoen on tuntunut, että minulta vaaditaan paljon. Että minun pitäisi hoitaa kaikki asiat hyvin, olla ajan tasalla, skarppina ja saada asiat rullaamaan sekä hoitumaan ajoissa. Tämä helposti aiheuttaa stressiä, suorituspaineita ja saattaa jopa tulehduttaa välejä muiden ihmisten kanssa.

Pysähdyin yksi päivä miettimään, että mistä nämä vaatimukset tulevat. Kuka näin sanoo? Mietin perheenjäseniäni, ystäviäni, opettajiani, kaikkia ihmisiä, jotka jollain tavalla ovat kytköksissä tekemisiini. Mietin millaista palautetta olen saanut heiltä toiminnastani, mitä olemme keskustelleet jne.

Tämä pysähtyminen havahdutti minut siihen, että todellisuudessa suurimmat vaatimukset asetan minä itse. Suurin piiskaaja ja stressinaiheuttaja olen minä itse. Vaadin itseltäni paljon, vaadin täydellisyyttä. Ulkopuoliset tahot ovat vaatineet, että tietyt asiat tulevat tehdyksi, mutta minä itse olen asettanut riman korkealle. Sitten ihmettelen, että miksi olen toisinaan uupunut ja stressaantunut kun en jaksa enää hypätä riman yli.

Omalla kohdallani lapsuuden kasvuympäristö opetti siihen, että kaikki pitää olla täydellistä. Pitää pärjätä, pitää osata. Pitää olla paras kaikessa. Kuitenkin ihmisen voimavarat ovat rajalliset ja vaikka olisi kuinka hyvä jossain niin se ei tarkoita, että pystyy jatkuvasti olemaan paras ja toimimaan yli voimavarojensa. Kukaan ei myöskään pysty suoriutumaan jatkuvasti täydellisesti.

Sen sijaan, että keskittyisi suoriutumaan hyvin esimerkiksi. saamaan hyviä arvosanoja, minusta olisi tärkeää, että ihmiset keskittyisivät voittamaan itsensä. Haastamaan itsensä, astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kehittymään ja kasvamaan. Loppu viimeksi ei ole väliä sillä, että miten täydellisesti suoriudut elämästä vaan miten pystyt olemaan oma itsesi, voittamaan pelkosi sekä kasvamaan ja kehittymään.

Rakkaudella, Anu-Maarit