”Oon kuka oon,
teen mitä teen.
Pystyn nii vihaan kuin rakkauteen.
En valmiita reittejä kulje,
vain koska sen pitäisi olla niin.”
Jari Sillanpää – Oon kuka oon

”Mitä sinä teet työksesi?” on lähes aina ensimmäinen kysymys, joka esitetään ventovieraalle. Kysyjälle vastataan usein muodossa. ”Minä olen….” Kysyjälle annetaan kuva, että se mitä teen määrittelee minua, millainen olen. Vastauksen perusteella päätellään paljon ihmisestä, kenties arvioidaan hänen osaamistaan ja saavutuksiian. Ihmisestä muodostetaan laaja kuva yhden ainoan kysymyksen perusteella.

Suomi on hyvin suorituskeskeinen maa ja täällä arvostetaan ominaisuuksia, jotka voidaan todistaa paperilla. Ei riitä, että on muodollisesti pätevä vaan vaaditaan myös yksi A4 todistamaan, että on pätevä myös kirjallisesti. Työpaikkailmoituksia selatessa yleisempiä kriteerejä hakijalle ovat koulutus, työkokemus, tiimityöskentelytaidot, sosiaalisuus sekä intohimo. Ei riitä, että on hyvä tyyppi ja halukas oppimaan vaan työpaikoissa vaaditaan taitoja, jotka voi todistaa – paperilla.

Harvemmin työpaikkailmoituksissa tai muissa yhteyksissä nostetaan esille ihmisten ns. näkymättömiä taitoja, niitä joita ei voi mitata tai todistaa paperilla. Tällaisia taitoja voivat olla esim. periksiantamattomuus, mielikuvitus, kyky unelmoida, tahdonvoima, kyky kuunnella & kohdata ihmisiä, herkkyys jne. Näitä taitoja ei opetella koulussa eikä niistä jaella todistuksia. Taidot ovat ihmisissä luonnostaan tai ne opitaan ja niitä kehitetään elämän kokemuksen myötä.

Me katsomme ylöspäin ja ihailemme ihmisiä, jotka ovat menestyneet elämässä. Kuitenkin usein ihailemme ulkoisia saavutuksia: yritystä, työpaikkaa, perhettä, vaurautta jne. Me emme välttämättä näe heidän elämänkokemuksiaan tai sitä matkaa, jonka he ovat kulkeneet jotta ovat saavuttaneet haluamansa asiat. Fakta on se, että hyvin harvan ihmisen elämä kulkee linnunrataa pitkin. Jokainen ottaa välillä harha-askelia ja palaa sitten takaisin oikealle tielle.

Seuraavan kerran kun minulta kysytään, että mitä teen työkseni, vastaan: opettelen olemaan minä. Jos joku haluaa tietää mikä suurin saavutukseni elämässä on niin se on selviytyminen tähän päivään saakka. Jos joku kysyy ketä ihmistä ihailen eniten niin vastaan minä. Koska loppu viimeksi kaikki on minusta itsestäni kiinni. Se, että olen selvinnyt tähän päivään saakka ja se mitä teen tulevaisuudellani. Matka tähän hetkeen saakka ei ole ollut helppo ja on ollut hetkiä kun olen halunnut luovuttaa. Kuitenkin se usko, mikä minulla on itseeni, unelmiini ja tulevaisuuteni on saanut minut nousemaan aina vaan uudestaan. En luovuta ja siitä olen hemmetin ylpeä! Hyvä minä!

Rakkaudella, Anu-Maarit