”Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
aamujesi paino,
päiväsi mustimmat.
Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
iltojesi raivo,
pelkosi raskaimmat.”
Happoradio – Anna anteeksi

Anteeksi. Sana, joka meille on opetettu jo lapsesta lähtien. Sana, joka on osa hyviä käytöstapoja. Sana, jota toisinaan hoemme liiankin automaattisesti, miettimättä sen syvempää merkitystä. Sana, jonka olemme ehdollistaneet.

Anteeksi pyytäminen sekä antaminen on toisinaan helppoa ja toisinaan vaikeaa. Tilanteissa, joissa tahattomasti satutan toista, on anteeksi pyytäminen helppoa. Yleensä tässä tilanteessa on myös helppo antaa anteeksi. Anteeksi pyytämisestä ja antamisesta tulee vaikeampaa silloin kun toisen satuttaminen on ollut tarkoituksellista tai silloin kun emme kuulekkaan anteeksi pyyntöä – ja silti meidän on annettava anteeksi.

Sana anteeksi saattaa toisinaan sitoa meitä hyvinkin vahvasti. Nuorempana minulla oli vaikea ihmissuhde ja olin varma, että kaikki asiat korjaantuisivat jos vain tämä henkilö pyytäisi anteeksi. Jos vain hän olisi pahoillaan kaikesta siitä kivusta, epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jonka uhriksi jouduin. Olin valmis antamaan anteeksi JOS hän olisi pahoillaan. Jos hän pyytäisi minulta anteeksiantoa.

Kuitenkaan en koskaan kuullut anteeksipyyntöä tältä henkilöltä. Enkä ole tähänkään päivään mennessä kuullut. Jossain vaiheessa luovutin ja päätin, että elämäni ei voi jäädä roikkumaan yhden anteeksipyynnön varaan. Pääsin tilanteesta yli, mutta silti toisinaan mietin miten paljon se olisi minulle merkannut, että olisin kuullut tältä henkilöltä sanat: ”Olen pahoillani. Anna anteeksi.”

Vaikeinta on antaa anteeksi silloin kun toinen ei sitä ensin pyydä. Meidät on opetettu siihen, että anteeksi antaminen vaati ensin toisen katumusta, pyyntöä anteeksi annosta. Vasta sitten voimme antaa anteeksi. Kuitenkin emme välttämättä koskaan tule kuulemaan sanaa anteeksi, varsinkaan niiltä, joilta eniten sitä odotamme.

Sanotaan, että anteeksi antaminen vapauttaa. Uskon, että todellinen anteeksi antaminen vapauttaa meitä menneisyyden taakasta. Jos annan toiselle anteeksi se ei tarkoita, että hyväksyn hänen tekonsa. Se tarkoittaa, että olen valmis päästämään irti. Ranskan kielessä on sana ”laissez aller”, joka tarkoittaa vapautta ilman rajoja. Kun annan anteeksi sekä menneille kokemuksille että myös tuleville olen vapaa ilman rajoja.

Rakkaudella, Anu-Maarit