”Let it go, let it go,
can’t hold it back anymore.
Let it go, let it go,
turn away and slam the door.”
Idina Menzel – Let it go

Elämässäni on ollut kolmenlaisia nelijalkaisia: kilpikonnia, koiria sekä kissoja. Jokaista näistä yhdistää yksi asia – kaikilla on eläinten mieli. Huolimatta siitä millainen fiilis itsellä on niin eläimet ottavat sinut aina innokkaana sekä avosylin vastaan. Vaikka sanoisitkin välillä pahasti niin he eivät muista sitä. Eläimet elävät aina hetkessä.

Valitettavasti ihmismieli toimii toisin. Me muistamme mitä tapahtui vuosi sitten, viime viikolla, eilen. Me jäämme kiinni sanoihin, tekoihin. Saatamme hyvinkin pitkältä ajalta syyllistää itseämme asioista, jotka tapahtuivat kauan sitten. Eläimet olisivat jo tässä kohtaa unohtaneet asian ja jatkaneet elämää. Silti me ihmiset haluamme jäädä jumiin.

Monesti käy niin, että jäämme itse kiinni tilanteisiin. Häpeämme tekojamme, jäämme pitkäksikin aikaa pohtimaan omaa käytöstämme. Jos muilta kysyttäisiin niin todennäköisesti he ovat jo unohtaneet koko tilanteen tai saatika edes huomanneet sitä. Kuormitamme itseämme todella paljon jäämällä kiinni tilanteisiin, joita emme voi enää muuttaa.

Onneksi kuitenkin omaa mieltä voi harjoittaa ja pyrkiä samaan kuin eläimet: elämään hetkessä ja päästämään irti menneistä. Ainakin oma mieli käy niin ylikierroksella ja miettii liikaa asioita joten minulle tekee hyvää ottaa mallia omista kissoistani: rötköttää rennosti ja päästää irti.

Rakkaudella, Anu-Maarit