”I’ve been wanderin’ ’round in the dark
been lost somewhere where no
light could shine on my heart.
I have known a pain so deep
But I know my faith will free me.
Nothings stoppin’ me now, I will get through the night,
And make it through to the other side.”
Boyz II Men – I will get there

Kaikesta menetyksestä, kärsimyksestä, toivottomuudesta ja surusta huolimatta, minä olen maailman onnekkain ihminen. Minulla on jotain, mitä yksikään vastoinkäyminen ei ole vienyt pois.

Voisin kuvailla elämääni estejuoksuna. Lähdin lähtöviivalta varusteilla, jotka eivät olleet hääppöiset. Kompuroin eteenpäin, pikku hiljaa keräten itseluottamusta. Vauhti alkoi tuntua sopivalta ja jopa nautin juoksemisesta. Kaikki tuntui olevan hyvin kunnes PAM! Törmään esteeseen ja kaadun rähmälleni maahan. Jalka vuotaa verta, itkettää. Makaan maassa voivotellen ja surkutellen tilannetta. Olen vihainen esteelle kun se yllättäen tuli tielleni ja pilasi matkan. Päätän jäädä tähän. Aivan turhaa jatkaa eteenpäin kun jalkaan sattuu ja maalikin on niin kaukana. Parempi luovuttaa.

Kuluu aikaa, hetki jos toinenkin. Makaan edelleen maassa, mutta kuulen kahden äänen kuiskaavan: ”Et ole vielä perillä. Nouse ylös!”, ”Oletko aivan varma, että haluat jäädä tähän? Tässäkö itsesi näet.” Ärsyttää. Tekisi mieli inttää vastaan, mutta tiedän, että äänet ovat oikeassa. Siispä kerään itseni ja nousen ylös. Valitsen motivoivan biisin ja otan horjuvan askeleen eteenpäin. Jalkaan sattuu yhä joten en voi heti palata samaan vauhtiin, mutta ainakin kuljen eteenpäin. Se on tärkeintä.

Hetken kuluttua olen taas radalla iloisena juoksemassa, kuunnnellen muusikkia – happeani. Kaikki on hyvin kunnes törmään toiseen esteeseen. Sama toistuu kun aikaisemmin, mutta joka kerta saan itseni nopeammin liikkeelle ja jalankaan ruhjeet eivät tee niin kipeää. Jokaisen kaatumisen myötä opin enemmän itsestäni, elämästäni, toiveistani, maailmasta. Jokainen kaatuminen vie minut lähemmäksi itseäni, syvintä olemustani, rakkautta.

Kuitenkin en selviäisi kaatumisista ilman kolmea muskettisoturiani, inspiraatiotani. Mitkä ne ovat? Musiikki, usko ja mielikuvitus. Musiikki on minun happeni, ilma jota hengitän. Ilman sitä en olisi olemassa. Usko antaa minulle voimaa ja valoa. Sillä todella uskon, että ihminen selviää mistä vain ja jokainen kokemus kasvattaa meitä ja vie parempaan. Mielikuvitus nostaa minut jaloilleen silloin kun nykyhetki on liian tuskallista koettavaksi. Kun kuvittelen millaista elämäni tulee vielä olemaan ja mitä tulen saavuttamaan, tunnen innnostuvani ja elämänhaluni palaavan. Mielikuvitus ja unelmat ovat tärkeitä ja tehokkaita työkaluja, joita jokaisen tulisi käyttää.

Älä jää odottamaan oikeaa hetkeä elämän muuttamiseksi. Puhalla unelmasi henkiin ja tee niistä totta. Oikea hetki on juuri nyt. Unelmoi, iloitse, rakasta. Tee asioita joista pidät ja jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ota elämäsi omiin käsiisi ja tee siitä paras mahdollinen. Kuitenkin muista, että kaatumisia tulee aina, mutta voit joka kerta nousta ylös vahvempana. Kuten Walt Disney sanoi: ”You can be happy or you can be unhappy. It’s just according to the way you look at things.”

Rakkaudella, Anu-Maarit