”You’ll learn to live,
forget, forgive,
I’m always near.
I’ll take you away, out of here,
our destination is salvation.
You’re not lost.”
Arion – Lost

Nuorempana luin tosi paljon. Parikymppisenä kulutin paljon elämänasenne ja itsetutkiskelu oppaita. Ammensin rakennuspalikoita hyvään elämään mm. Norman Vincent Pealen, Pekka Hämäläisen sekä Louise. L. Hayn kirjoista. Tämän tyyppisissä kirjoissa esiintyi usein lause ”hyväksy menneisyytesi.” Koin tämän lauseen todella ristiriitaiseksi: kirjoissa puhuttiin menneisyyden hyväksymisestä, mutta ei kerrottu miten se käytännössä tapahtuu.

Vasta vuosia myöhemmin olen oivaltanut lauseen merkityksen. Uskon, että kirjoissa ei ole annettu yhtä oikeaa vastausta, koska sellaista ei ole. On olemassa monia erilaisia tapoja menneisyyden hyväksymiseen. Avaan tässä miten tulkitsen ja toteutan lausetta ”hyväksy menneisyytesi.”

Minulla on ollut todella vaikea lapsuus. Näin aikuisena jaksan ihmetellä, miten olen siitä selvinnyt. Lapsuudessani mm. olin henkisen väkivallan uhri, elin jatkuvassa pelon ja turvattomuuden ympäristössä. Olin koulukiusattu, yksinäinen ja erilainen. Syntymästä saakka olen ollut erityisherkkä ja ympärilläni olevat ihmiset eivät osanneet kohdata minua ”oikein.” Minut yritettiin asettaa muottiin johon en sopinut. Kärsin masennuksesta ja erilaisista sairauksista. Yläasteella elämä tuntui niin musertavalta ja ylivoimaiselta, että mietin itsemurhaa. Nuorempana en voinut ymmärtää, miksi lapsi, miksi minä, jouduin kokemaan niin paljon pahaa. Enkö ansaitse hyvää? Enkö ole rakkauden arvoinen?

Nuorempana minusta tuntui, että en pääse menneisyydestä koskaan eroon. Tulevaisuuteni olisi pilalla lapsuuden kokemusten takia. Kuitenkin, jokin käsittämätön voima sisälläni puski minua eteenpäin ja nosti ylös joka kerta kun maailma löi maahan. Tämä voima vakuutti minulle, että jos vain jaksan taistella, kaikki kääntyy hyväksi. Niin kävi.

Täytän tänä syksynä 26-vuotta. Näistä vuosista olen n. 8 vuoden ajan elänyt suhteellisen tasapainoista ja hyvää elämää. Näiden vuosien aikana olen oppinut elämästä paljon. Erityisesti olen oppinut hyväksymään menneisyyteni. Mitä minulle tarkoittaa ”hyväksy menneisyytesi”? Juuri nyt, tällä hetkellä, elämäni on kaunista ja hyvää. Vielä huomenna ja ylihuomennakin elämäni on kaunista ja hyvää. Jos nyt yllättäen muistaisin jotain kamalaa lapsuudestani, jotain minkä olen painanut piiloon, siitä huolimatta on elämäni edelleen kaunista ja hyvää.

Toisin sanoen minulle menneisyyden hyväksyminen tarkoittaa: ”sillä ei ole enää väliä.” Ei ole enää mitään väliä sillä oliko lapsuuteni onnellinen vai ei, olinko koulukiusattu vai en jne. Nyt kun mietin lapsuuttani, paljon on asioita tapahtunut. Aikaisemmin lapsuuden muistelu herätti ikäviä tunteita ja tekivät minusta uhrin. Nyt ne ovat vain asioita, jotka ovat tapahtuneet. Menneisyyden hyväksyminen tarkoittaa kiinnostuksen hiipumista. Minä en ainakaan jaksa enää vatvoa menneitä ja miettiä mitä on tapahtunut ja mitä ei. Tämä hetki ja tulevaisuus ovat paljon kiinnostavampia.

Joten, tässä on tulkintani menneisyyden hyväksymisestä. Suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle. Päästäkää irti sillä ansaitsette parempaa. Menneisyyden kahleet ovat raskaat eikä kukaan jaksa kantaa niitä mukanaan. Tulevaisuuden siivet kantavat pidemmälle ja minä ainakin aion lentää korkeammalle ja korkeammalle. Elämä on ihanaa ja minulla on loistava tulevaisuus edessä josta aion nauttia! Nauti sinäkin!

Rakkaudella, Anu-Maarit