”Celebrate good times,
come on (Let’s celebrate)
Celebrate good times,
come on (Let’s celebrate)”
Kool & the Gang – Celebration

Olin jo unohtanut miten hyvältä se tuntuukaan. Se fiilis kun aamulla herää onnellisena, innostuneena. Se fiilis kun tanssii pitkin asuntoa ja hyppii riemusta koska elämä vaan on niin ihanaa. Se fiilis kun joka päivä voisi juhlia sitä, että elämä on hyvää ja kaunista.

Helposti koemme oman arjemme tylsäksi ja harmaaksi. Saatamme odottaa juhlapyhiä, tapahtumia, jolloin saamme laittaa itsemme hienoksi, kohottaa lasin ja tuoda arkeen ripauksen juhlahumua ja piristystä. Panostamme juhlapyhiin kuten jouluun, haluamme tehdä niistä erityisiä ja onnistuneita. Juhlimme kun on jotain syytä juhlaan.

Kovin moni ei välttämättä ajattele, että jokainen päivä on juhlapäivä. Englannin kielen sana ”present” tarkoittaa nykyhetkeä, mutta myös lahjaa. Saamme siis joka päivä lahjan ja se lahja on nykyhetki. Usein pidämme tätä lahjaa liian itsestäänselvyytenä ja arvostamme sen olemassaoloa vasta kun menetämme sen. Usein myös tuhlaamme lahjan, joko elämällä liikaa menneessä tai murehtimalla tulevaa.

Positiivareiden motto ”asenne ratkaisee – aina” kuulostaa kliseiseltä, mutta se pitää paikkansa. Kuitenkin herkästi jäämme olosuhteiden vangiksi, syytämme säätä, puolisoa, lapsia, työkavereita yms. huonosta päivästä. Kuitenkin omaa asennetta muuttamalla pystymme tekemään tavallisestakin päivästä juhlapäivän. Voimme päättää haluammeko keskittyä ikäviin asioihin, joita päivä on kenties tuonut tullessaan vai keskitymmekö siihen hyvään mitä meillä on ja mitä olemme saaneet.

Lapset ovat mestareita ihmettelemään, tutkimaan ja iloitsemaan elämästä – sen pienistäkin hyvistä asioista. Moni aikuinen kasvaessaan unohtaa, että on ollut joskus lapsi. Itseasiassa moni aikuinen hylkää sen lapsen, joka jokaisen sisällä on. Moni aikuinen unohtaa millaista on olla lapsi, olla innostunut elämästä ja juhlia sen pieniä suuria asioita.

Vuosia sitten luin Benjamin Hoffin kirjan ”Nalle Puh ja Tao.” Kirjassa oli kohta jossa sanottiin näin: ”Aikuinen ei ole kehityksen huippu. Kehityksen huipulla on itsenäinen, selvänäköinen, kaikkitietävä lapsi. Se tunnetaan viisautena.” Siispä toisinaan on ihan okei vääntää nupit kaakkoon, tanssia pitkin asuntoa ja nostaa malja elämälle.

Rakkaudella, Anu-Maarit