”Aika ajoin, se ei kulu, mut silti loppuu kesken,
joskus meidän puolellamme,
joskus esteen,
joskus jähmettyy paikalleen kuin neste.”
Ricky Tick Big Band – Aikaa

Kaikille on varmasti tuttu Liisa Ihmemaassa tarinan valkoinen kani, joka säntäilee ympäriinsä, kelloaan katsoen hokien: ”Herttanen sentään! Olen myöhässä.” Kani houkuttelee Liisan kaninkoloon ja siitä alkaa Liisan seikkailut Ihmemaassa.

Viimeaikoina olen tuntenut oman oloni kuin valkoiseksi kaniksi. Ensimmäistä kertaa opintojen aloittamisen jälkeen olen saanut olla lomalla niin, että minun ei ole tarvinnut tehdä yhtäkään koulutehtävää. Loma on tehnyt hyvää, mutta samaan aikaan se on tuntunut haasteelliselta. Huomaan, että vaikka minulla olisikin mahdollisuus rauhoittua, hengittää, ottaa rennosti niin sykkeet huitelee korkealla ja säntäilen ympäriinsä – kuin valkoinen kani.

Mietin tuossa muutama päivä sitten, että miten sitä on lapsena osannutkaan lomailla. Silloin on tullut tehtyä mikä on milloinkin huvittanut. Olen saattanut pelata koko päivän sisällä tai uida koko päivän. Silloin sitä keskittyi niihin asioihin, jotka itestä tuntui hyvältä ja kiinnostavilta, tuntematta sen enempää syyllisyyttä. Näin aikuisena sitä herkästi miettii, että miten loma tulisi käyttää jotta siitä saisi mahdollisimman paljon irti. Miten olla aktiivinen ja tehokas lomalla? Miten käyttää aika järkevästi?

Lomaa on vielä muutamia viikkoja jäljellä ja loppuloman teemaksi yritänkin ottaa rauhoittumisen. Kiirettä ei ole, ei ole pakollisia tehtäviä, on vain aikaa. Ja omalla tavallansa se onkin pelottavaa kun pitkästä aikaa on aikaa – olla itsensä kanssa, kuunnella omia ajatuksia ja tuntemuksia. Helposti kiireellä ja tekemisellä haluamme hukuttaa nämä ajatukset, vaimentaa sisäisen äänemme. Sen esille päästäminen, sen kuunteleminen ja seuraaminen ei ole helppo tehtävä, mutta vaivan arvoinen.

Rakkaudella, Anu-Maarit