”Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys,
kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys,
ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta.
Valot pimeyksien reunoilla.”
Apulanta – Valot pimeyksien reunoilla

Alkuviikkoon siunautui aika paljon asioita, joiden vuoksi en pystynyt viettämään kunnolla aikaa kotona. Päivät pitkät juoksin hoitamassa asioita ja kun viimeinkin pääsin kotiin, olin niin väsynyt, että menin melkein suoraan nukkumaan. Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa takanapäin oli päivä jolloin tulin jo alkuillasta kotiin, mutta oli pakko lähteä vielä keskustaan hoitamaan muutama asia.

Viimeinkin kun illasta pääsin kotiin lähes tulkoon suutelin lattiaa. Tovin istuin lattialla ja tuijotin vain seinää. Kirjoittaessani tätä tekstiä soi taustalla Frédéric Chopinin Ballade No. 1, G Minor op 23. Olohuoneessa paloi kolme kynttilää, asunto oli valaistu hämärästi. Kissat vaeltelivat huoneesta toiseen, välillä tulivat syliin hakemaan huomiota.

Siinä hetkessä koti tuntuu maailman parhaalta paikalta. Kun sieltä on ollut poissa ja kun sinne palaa niin osaa toisella tapaa arvostaa kaikkea sitä, mitä koti tarjoaa: suojaa, lämpöä, rauhaa ja rakkautta. Samalla kun oivalsin miten ihanalta tuntuu palata kotiin, oivalsin myös toisen tärkeän asian elämästäni.

Viimeinkin sain vastauksen kysymykseen miksi? Miksi minulle on käynyt näin? Vastaus on siksi, että näkisin elämän kauneuden ja osaisin arvostaa sitä. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa olevani kiitollinen seuraavista asioista:

Kiitos vähättelystä, mitätöimisestä – tiedän miltä se tuntuu enkä tee samaa muille
Kiitos, että olen ollut kiusattu – osaan arvostaa ihmisiä, jotka tukevat & kannustavat
Kiitos menetyksistä – osaan olla kiitollinen jokaisesta päivästä
Kiitos yksinäisyydestä – osaan nauttia kun ympärilläni on ihmisiä
Kiitos virheistä – olen ottanut niistä opiksi
Kiitos ihoni virheistä, haavoista ja arvesta – osaan arvostaa sisäistä kauneutta
Kiitos kaikista vaikeista kokemuksista – ne tekevät minusta vahvemman

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Voit joko tuijottaa väärä puolta ja ihmetellä miksi asiat eivät muutu tai kääntää kolikon ympäri ja ihailla sen kauneutta. Uskon, että jokainen vastoinkäyminen vahvistaa ja vie meitä lähemmäksi sitä aitoa, ihmeellistä ihmistä, joka olemme.

Ainut asia elämässä mihin voimme vaikuttaa on minä itse. Voimme joko jäädä kiinni menneisyyteen ja surkutella miten elämä on meitä kohdellut tai kääntää asiat toisin päin ja olla kiitollinen kokemuksista, jotka auttavat meitä näkemään elämän kauneuden. Valinta on sinun.

Rakkaudella, Anu-Maarit