”Sillä jokainen,
joka apua saa.
Sitä joskus tajuu myös antaa,
tajuu myös antaa.”
Pave Maijanen – Pidä huolta

Joskus nuorempana ajattelin, että minun on pärjättävä yksin. Ajattelin, että se on sellainen meriitti, jonka saan kirjoittaa CV:seen. Varmaan se kaiverrettaisiin minun hautakiveenkin ”selvisi elämästä yksin.” Kuvittelin, että yksin selviäminen merkitsi onnistumista ja että se on asia jota kannattaa tavoitella. Silti kun tuli se hetki, että tarvitsenkin jonkun apua niin ai että sitä häpeää! Sitä oli kuin koira: häntä koipien välissä, korvat luimussa, häveten toisen edessä pyytämässä apua. Näin jälkikäteen kun miettii niin yksin selviäminen teki minut sairaaksi. Se, että pidin asioita sisälläni, koitin taistella yksin pään demoneita vastaan teki minut lähes hulluksi. Se teki osaltaan minusta värittömän.

Kesti todella pitkään tajuta ja varsinkin oppia, että avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta. Huomata se, että jokainen ihminen tarvitsee jossain vaiheessa toista. Kukaan ei voi selvitä tästä elämästä hengissä ja järjissään ilman toista. ”Ihminen tarvitsee ihmistä tullakseen itse ihmiseksi.” Minusta tulee minä kun saan peilata itseäni toisten ihmisten kautta, saan tukea, rakkautta ja huolenpitoa. Olen huomannut, että kun olen rohjennut pyytää apua ja kertoa ongelmistani, huomaankin, että ympärilläni on muitakin joilla on ongelmia ja vaikeuksia. Aikaisempi kuvitelma siitä, että minä olen ainut jolla on vaikeuksia ja kärsimystä on täysin rikottu viime vuosien aikana. Puhumalla omista ongelmistani olen huomannut, että olenkin ihan normaali ihminen. Miten helpottava tieto!

Viime viikkoina olen paljon miettinyt avun antamista ja saamista. Olen itse saanut olla muille apuna viime aikoina ja miten hyvä fiilis siitä on tullut! En ole ollenkaan kokenut, että muut olisivat minulle vaivaksi tai rasitteeksi. Enemmänkin tunnen itseäni tärkeäksi ja merkitykselliseksi sekä luottamuksen arvoiseksi kun läheiset kääntyvät puoleeni pyytämään apua! Silti miten helposti se oma mieleni tekeekään tepposet ja kääntää asian toisinpäin. Jos minä pyydän apua niin mieleni kertoo, että olen vain rasitteeksi, vaivaksi, eikä minulla ole oikeutta häiritä läheisiäni. Puuuh, miten paljonkaan vääriä ajatuksia mieleeni on sullottu vuosien saatossa!

Käyn aina välillä facebookista kurkkaamassa, että mitä olen postannut aikaisempina vuosina. Tänä päivänä 18.10.2015 tein ystäväni luona testin, jossa yksi kortti määritteli ”a frase que me define” eli minua määrittelevä fraasi. Kortissa luki ”ayudar a los demás es mi pasion” eli ihmisten auttaminen on intohimoni. Miten oikeassa kortti olikaan! Jos itse suhtaudun intohimolla ihmisten auttamiseen niin ehkäpä läheiseni suhtautuvat yhtä intohimolla minun auttamiseen. Vaikka niin ei olisikaan niin tiedän nyt sen, että olen avun saamisen arvoinen ja olen vahva sekä rohkea kun uskallan pyytää apua!

Pidetään toisistamme huolta ja ojennetaan käsi niille, jotka apua tarvitsevat!

Rakkaudella, Anu-Maarit