”Kevään siivillä taivaalle nousit,
kesän kauneimman pilvissä sousit.
Syksyn viimoja siipesi kestäneet ei,
talvi voimasi viimeiset vei.”
Petri Laaksonen – Kyyhkysenmieli

Marraskuussa tulee kaksi vuotta siitä kun veljeni teki itsemurhan. Muistan aina sen päivän kun poliisit tulivat ovelleni ja kertoivat mitä on tapahtunut. Muistan miten pahalta tuntui kun jouduin soittamaan ja kertomaan asiasta mm. äidilleni ja siskolleni. Muistan miten pimeään tilanne minut veti ja miten uskomattomalta se tuntui. Muistan miten siinä hetkessä elämäni jakaantui kahtia.

Tässä hetkessä pystyn helposti puhumaan Jussista. Pystyn kertomaan tapahtumista, jotka johtivat itsemurhaan. Pystyn muistelemaan asioita, joita olen tehnyt Jussin kanssa yhdessä. Pystyn puhumaan projektista, johon Jussi olennaisesti liittyy. Jollain jännällä tavalla tuntuu kuin en puhuisi veljestäni ollenkaan. Aivan kuin puhuisin jostain tuttavasta, joka on menettänyt veljensä.

Olen käynyt useasti Jussin haudalla ja joka kerta minut valtaa se tietty outo tunne. Miksi olen täällä? Kenen haudalla vierailen? Onko tuo varmasti minun veljeni, joka täällä lepää? Surun käsittely vie niin paljon voimia, että siihen on ollut pakko ottaa etäisyyttä, jotta siitä jollain tavalla selviää. Jotta jollain tapaa pääsee elämässään eteenpäin.

Kuitenkin huomaan, että tulevaisuutta suunnitellessa koen suurinta tuskaa ja kipua siitä, että Jussi on poissa. Kun ajattelen tulevia valmistujaisiani, joissa Jussi ei ole paikalla. Kun mietin mahdollisia häitäni ja Jussi ei ole saattamassa minua alttarille. Kun mietin mahdollisia lapsiani ja sitä, että en voi pyytää Jussia kummiksi.

Olen jo päässyt yli siitä, että Jussi ei ole enää osa arkeani. Että en voi lähettää hänelle viestejä, käydä kahvilla tai pyytää neuvoa. Kuitenkaan siitä en ole vielä päässyt yli, että elämäni tärkeimpinä hetkinä, kun haluaisin ne tärkeimmät ihmiset ympärilleni, niin Jussi ei ole silloin paikalla. Näitä hetkiä ajatellessa mietin miten epäreilua elämä joskus onkaan. Miten paljon toivoisin, että Jussi olisi mukana jakamassa tärkeimmät hetket minun kanssani.

Olen monesti miettinyt sitä, että olisiko Jussi voinut selvitä talven yli. Jos vuosi olisi ollut toinen, jos tilanne olisi ollut toinen, olisiko tätä tapahtunut? Olisiko voinut olla jotain, mikä olisi estänyt tämän? Olisiko ollut jotain, mitä minä olisin voinut tehdä?

Rakkaudella, Anu-Maarit