”But maybe it’s time to heal, maybe it’s time to try.
Maybe it’s time to deal with all the pieces in my life.
Maybe I’ll sober up, maybe before I die.
Maybe I’ll finally deal with all the wreckage in my life.”
Sixx: A.M. – Maybe it’s time

Opintoja varten tehtävän harjoittelun aikana olen joutunut perehtymään erilaisiin taustamateriaaleihin. Olen lukenut tutkimusta- ja kehittämistyötä koskevia teoksia sekä oppilaiden opinnäytetöitä. Yhtä opinnäytetyötä aloin lukemaan puhtaasti teorian vuoksi, etsin sieltä vinkkejä miten itse voisin lähteä koostamaan omaa tutkimusaineistoani.

Yllättäen opinnäytetyön teksti imaisikin minut mukaansa. Se ei ollutkaan enää vain teoriaa vaan se oli kuvausta ihmisistä, kivusta, kokemuksista ja paranemisesta. Yllättäen löysinkin opinnäytetyöstä lauseita, jotka saivat minut pohtimaan omaa kasvuani sekä kehitystäni. Yllättäen samaistuinkin niiden ihmisten kokemuksiin, joita tekstissä kuvailtiin.

Selailin opinnäytetyötä sieltä täältä ja yksi lause pysäytti minut:
”Voiko ihminen löytää itseään jos hänellä menee aina hyvin?”
Pysähdy tähän kohtaan ja lue tuo lause uudestaan.
Voiko ihminen löytää itseään jos hänellä menee aina hyvin?
Voiko? Onko se mahdollista?

Uskallan väittää, että se ei ole mahdollista. Vaikka ajatus siitä tasaisesta elämästä, elämästä jossa kaikki menee koko ajan hyvin houkuttaa niin onko se silloin elämää? Tapahtuuko silloin meissä kasvua ja kehitystä? Jos meillä menee koko ajan hyvin niin tiedämmekö silloin mihin suuntaan olemme menossa? Jotta suuntaa voi välillä vaihtaa niin suunnanhan on muututtava ensin eikös?

Itsensä löytäminen on koko elämän mittainen prosessi. Se ei tapahdu yhdessä yössä, yhden kohtaamisen, yhden kriisin myötä. Se tapahtuu pikkuhiljaa kun uskallamme avautua, uskallamme olla haavoittuvaisia. Kun tunnistamme tarpeemme, halumme, syvimmät toiveemme. Kun lakkaamme syyttelemästä muita elämästämme vaan otamme itse vastuun siitä mihin suuntaan elämämme kulkee. Kun uskallamme olla juuri sellaisia kuin olemme ja uskoa siihen, että meitä rakastetaan siitä huolimatta.

Sanotaan, että myrskyn jälkeen on pouta sää. Olet varmasti nähnyt kun myrsky raivoaa luonnossa, vettä sataa, tuuli meinaa kaataa puut. Kaikki on kaaoksessa. Mutta kun myrsky on ohi niin aurinko tulee esiin ja maailma näyttää taas paremmalta paikalta. Ilma on puhdistunut, se mitä ei tarvita on kenties poistunut. Huokaiset helpotuksesta ja nautit auringonvalosta.

Jotta kivistä tulee timantteja, tarvitsee se kovan paineen sekä lämmön. Yhtälailla jotta meistä tulee timantteja, niitä ihmisiä joita olemme, niin mekin tarvitsemme painetta sekä lämpöä. Tarvitaan elämänkokemuksien tuomaa painetta sekä muiden ihmisten tarjoamaa lämpöä.

Rakkaudella, Anu-Maarit