”I’m letting myself off the hook for things I’ve done,
I let my past go past,
and now I’m having more fun.
I’m letting go of the thoughts,
that do not make me strong
and I believe this way can be the same for everyone.”
Jason Mraz – Living in the moment
Mieleni haluaa luokitella asioita. Hyvä/huono, kaunis/ruma, kylmä/kuuma, helppo/vaikea jne. Oli kyseessä sitten parisuhde, elämänkriisi, ruoka, sää, liikunta tai jokin muu asia. Mieleni tekee päätöksen: tämä on joko tai. Saatan helposti ennakoon päättää onnistunko jossain ennen kuin olen edes yrittänyt. Luokittelen itseni valmiiksi. Luokittelun jälkeen vertailen ja tutkailen muiden elämää: esim. miten paljon hyviä tai huonoja asioita nämä ihmiset ovat kohdanneet. Jos ihmiset ovat kokeneet paljon hyvää, ajattelen helposti ettei heidän elämässään ole vaikeuksia. Jos joku on kokenut paljon pahaa tunnen hengenheimolaisuutta.
Asioita on helppo luokitella, mutta pidemmän päälle tällainen luokittelu on erittäin kuluttavaa. Jokaisessa päivässä on sekä hyviä, että huonoja asioita. On helppo antaa vaikkapa säätilan vaikuttaa päivään tai löytää huonosta asiasta syntipukki pahalle ololle. Kuitenkin fakta on se, että elämä helpottuu kun luokittelun lopettaa ja oppii hyväksymään asiat sellaisena kuin ne on.
Tämän vuoden tavoitteeni, ns. uudenvuoden lupaukseni on, että opettelen ajattelemaan positiivisesti. Pyrin välttämään hyvä-paha asetelmaa ja ajattelemaan, että elämässä on kokemuksia. Kriisit kasvattavat. Ihmisillä on ajatuksia. Sää vaihtuu. Ihmiset muuttuvat. Elämä on. Hyväksymisen ja irti päästämisen kautta vapautan itseäni elämään elämää. Kaikkea ei tarvitse analysoida ja luokitella.
Kolme vuotta sitten metro-lehti julkaisi kirjoittamani kolumnin ”Kiitollisuus avaa ovia.” On helpompi antaa elämänohejita muille, kuin toteuttaa niitä itse käytännössä. Voin myöntää, että vasta muutama päivä sitten aloin käytännössä toteuttaa kiitollisuuslistaa josta puhuin kolumnissa. Yritän joka päivä kirjata ylös viisi asiaa joista olen kiitollinen. Haluan, että näen elämän kauneuden, sen merkityksen ja ihmeellisyyden joka päivä. Kuten hidasta elämää blogin kuva muistuttaa, kiitollisuus ei ole seurausta onnellisuudesta vaan onnellisuus on seurausta kiitollisuudesta. Siksi sitä kannattaa harjoitella, sillä jokainenhan meistä haluaa olla onnellinen?
Mikäli haluat tutustua kolumniini, löydät sen täältä: http://www.hs.fi/metro/art-2000004987635.html
Rentoutukaa, hyväksykää, antakaa elämän kulkea sen omaa virtaa. Olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on. Muistakaa hymyillä! 🙂
Rakkaudella, Anu-Maarit