”Ne sanoo mulle,
tää on nyt sun todellisuus.
Tää on nyt sitä, tässä kaikki,
tää on lopullisuus.
Tän ulkopuolella päivät valuvat hukkaan.”
Apulanta – Aggressio

Krittiikki ei koskaan tunnu hyvältä. Varsinkin kun nykyaikana kritiikkiä tunnutaan antavan niin herkästi, selvittämättä ensin taustatietoja. Pienen uutispalan perusteella ihmisiä tuomitaan ja ajetaan tilanteisiin, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia vielä vuosienkin päästä. Aina ei ole kyse siitä, että halusiko joku näin tapahtuvan. Riittää, että valitsee väärät sanat väärät paikassa ja soppa on valmis.

Jos joku kritisoi minua, lähden helposti puolustuskannalle. Tekisi mieli perustella ja osoittaa, että toinen on väärässä. Osoittaa, että minä olen toiminut oikein ja kritiikki on perusteetonta. Kuitenkin tämä ei aina ole mahdollista vaan kritiikki on kohdattava ja sen yli päästävä.

Aikaisemmin suhtauduin kritiikkiin negatiivisesti. Ajattelin, että kritiikki tarkoittaa sitä, että olen epäonnistunut jossain, epäonnistunut ihmisenä. Saatoin ottaa kritiikin todella henkilökohtaisesti ja siitä oli vaikea päästä yli. Sanat saattoivat satuttaa vielä pitkänkin aikaa.

Eilen osallistuin tapahtumaan, jossa kuulin uudenlaisen määritelmän kritiikille. Eräs tunnettu ja palkittu valokuvaaja sanoi, että jos teos on ihan ok niin sitä ei paljolti kritisoida vaan enemmän nostetaan ylös. Jos taas teos on todella hyvä niin se saa sekä positiivista että negatiivista palautetta. Hyvää teosta on ”helpompi” kritisoida.

Nämä sanat kuultuani oivalsin, että kritiikkiin voi suhtautua toisella tapaa. Voin joko ajatella, että olen epäonnistunut mikäli minua kritisoidaan tai ajatella, että mitä enemmän kritiikkiä saan osakseni, sen parempaa juttua olen tekemässä. Olenhan onnistunut jotain tunteita herättämään toisessa, vaikkakin negatiivisia. Saanhan jotain palautetta työstäni vaikka sitä ei välttämättä osata rakentavasti sanoa.

Positiivista palautetta on ihana kuulla ja meistä jokainen tarvitsee sitä. Kuitenkin negatiivinen palaute on se bensa liekkeihin. Kritiikin kautta voimme kehittää itseämme ja osoittaa muille, että vaikka mitä he sanovat niin pystymme toteuttamaan itseämme, pystymme toteuttamaan unelmamme.

Seuraavan kerran kun saan kritiikkiä osakseni ajattelen: ”hitto miten hyvää juttua olen tekemässä!”

Rakkaudella, Anu-Maarit