”Siks’ paljain jaloin onneani etsin,
ja huolet laulullani haihdutan.
Elämä on ihanaa,
kun sen oikein oivaltaa
ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen.”
Tapio Rautavaara – Kulkuri ja joutsen

Blogin kirjoittaminen ei ole aina helpoimmasta päästä. Ei varsinkaan silloin kun säännöllisesti julkaisee tekstejä ja pari tuntia ennen uusimman päivityksen julkaisua havahtuu siihen, että mulla ei ole mitään julkaistavaksi!

Olen tässä melkoisen pitkään vaan istunut koneen ääressä ja tuijottanut tyhjää ruutua ja miettinyt, että mitä tällä kertaa teille jakaisin mieleni avaruudesta. Olen alkanut kirjoittamaan jotain tekstiä, sitten pyyhkinyt sen pois. Otin jopa esille vanhat tekstini ja ajattelin josko sieltä löytyisi inspiraatiota – ei löytynyt.

Ajattelen asioita todella paljon ja syvällisesti. Sen takia teksteissäni usein mietin esim. elämän tarkoitusta, miksi asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat, mitä oivalluksia olen tehnyt elämästä. Vähemmän olen puhunut itsestäni ja siitä miten minulla menee ja millaisilla asioilla arjeni täytän.

Siitäpä päästääkin tämän päivän aiheeseen eli minuun ja minun elämääni. Kerta tänään ei mitään syvällistä, filosofista elämäntarkoituksen pohdiskelua irtoa niin päivitelläänpäs miten elämässäni menee.

Lyhyesti sanottuna elämässäni on tapahtunut todella isoja muutoksia viime kuukausien aikana. Isoimmat muutokset ovat tapahtuneet ruokavaliossa ja liikunnassa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselleni laitan, hankkinut enemmän tietoa terveydestä ja eri ravintoaineiden vaikutuksesta elimistöön sekä yrittänyt tehdä useammin ruokaa kotona. Yllättäen tämä muutos on sujunut melko helposti ja olen onnistunut muuttamaan ruokavaliotani terveellisempään suuntaan sekä tehnyt useammin ruokaa kotona. Olen jopa alkanut innostumaan ruoanlaitosta.

Toinen iso muutos koskee liikuntaa. En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja ja voin sanoa, että koululiikunta ei ainakaan kannustanut liikunnan harrastamiseen. Vaikka olenkin ollut tietoinen liikunnan vaikutuksista kehoon ja mieleen niin sen harrastamisen kynnys on ollut aina korkealla. Kuitenkin viimeaikoina siihenkin on tullut iso muutos. Olen muuttanut rytmini niin, että joka aamu herään klo 06:00 ja teen treenin heti aamusta. Kotona treenaamisen lisäksi käyn tanssimassa kerran viikossa ja jahka kelit tästä vielä paranevat niin on tarkoitus aloittaa juoksu ja ottaa pyörä käyttöön. Uimassakin olisi kiva käydä. Kuitenkin esimerkiksi eilen treenasin 1:30 tunnin edestä ja se on minulle todella iso saavutus! Treenin päätteeksi annoin itselleni aplodit ja taputin itseäni olkapäille.

Kolmas muutos liittyy asenteisiin ja uskomuksiin. Olen paljon käynyt läpi uskomuksia ja ajatuksia, jotka aikaisemmin olen kuuliaisesti liittänyt itseeni, käymättä läpi niiden uskomusten alkuperää. Olen kuljettanut mukana sellaisia uskomuksia, joidenka juuret ovat lapsuudessa ja jotka eivät enää pidä paikkansa. Olenkin tietoisesti päästänyt irti vanhoista asioista ja antanut tilaa uudelle. Monet negatiiviset ajatukset olen tietoisesti kääntänyt positiiviseksi ja täyttänyt mieleni positiivisilla ajatuksilla. Suhtaudun myönteisesti tulevaan ja kaikkeen siihen mitä se tuo tullessaan.

Arkeni täyttyy opiskelulla, musiikilla, kirjoittamisella, liikunnalla, ystävien tapaamisella ja yhden projektin ääressä pakertamisesta. Opiskeluiden suhteen tilanne on hyvällä mallilla: tälle lukuvuodelle on jäljellä enää 8 kontaktipäivää eli loma käytännössä alkanut. Tällä viikolla varmistui myös, että valmistun vuoden päästä, jee!! Musiikkia kuuntelen päivittäin, mutta kuuntelun lisäksi innostuin pitkästä aikaa säveltämisestä ja sainkin valmiiksi keskeneräisen kappaleen. Voit käydä kuuntelemassa sen täältä. Projektista voin sanoa vain senverta tässä vaiheessa, että se toivon mukaan näkee päivänvalonsa kesällä 2019. Kerron siitä lisää sitten myöhemmin.

Näin, tässäpä tuli oikein kunnon infopaketti tämän hetkisestä elämästäni. Katsotaan mitä kerrottavaa sitten viikon päästä on! Siihen saakka nauttikaa elämästä sillä se on parasta juuri nyt! Ja nauttikaa keväästä, täällä ainakin aurinko paistaa, lumet sulaa ja ruohoakin on näkyvissä.

Rakkaudella, Anu-Maarit