”Elevate yourself to the next plateau,
not trying to make sense of it all, just go.
The mind state to life, nobody knows but me,
when I get there I swear I’m home.”
Rebelution – Comfort Zone

Mukavuusalue. Tuo abstrakti alue, jonka olemassaolon kaikki tietävät, mutta jota ei voi nähdä. Joka on jokaisella olemassa, mutta eri kokoisena. Vaikka sitä ei voi nähdä ja sen rajoja voi olla vaikea määritellä niin siitä huolimatta jokainen meistä tietää milloin siellä alueella ollaan tai ei olla. Sen kyllä tuntee ollaanko vai ei mukavuusalueella.

Ihmisiä kehotetaan koettelemaan rajojansa, menemään sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Varmasti meistä moni on törmännyt sanontaan: ”Life begins at the end of your comfort zone.” Sanonnan voisi tulkita niin, että elämää ei ole mukavuusalueella, mutta enemmänkin se rohkaisee meitä koettelemaan omia rajojamme, menemään edes hieman sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kuitenkaan sieltä omalta mukavuusalueelta ei ole helppoa tulla pois. Onhan se turvallinen, tuttu, lämmin ja kotoisa paikka. Mukavuusalueeni sisällä tiedän, miten minun tulisi käyttäytyä. Tiedän millaisia asioita minulta odotetaan. Minun ei tarvitse kohdata syvimpiä haavojani, pelkojani jos vain pysyn turvallisesti mukavuusalueeni sisällä. Minun ei tarvitse muuttaa itsestäni mitään, elämä jatkuu samanlaisena kuin se on tähänkin asti jatkunut.

Ihmisillä on erilaisia mukavuusalueita, eniten niitä määrittelevät se, että mihin olemme tottuneet. Millainen käytös muilta on meille sitä tuttua ja turvallista? Minun mukavuusalueeni on määritelty lapsuudessa, jolloin jouduin kohtaamaan arvostelua, tuomitsemista, vähättelyä, henkistä väkivaltaa. Minulle tutuksi ja turvalliseksi muodostui käytös jossa minua vähätellään, tarpeistani ja asioistani ei olla kiinnostuneita, minulla ei ole arvoa. Käyttäydytään kuin minua ei olisi olemassakaan, kuin olisin näkymätön.

Pitkän aikaa pysyin tuolla mukavuusalueella, koska kuvittelin, että se on ainut mitä ansaitsen. Pidin turvallisena ja tuttuna sitä, että minua vähäteltiin, kiusattiin, ei pidetty minään. Kuitenkin se ei parantanut yhtään oloani vaan veti minut syvemmälle masennukseen ja sai minut entistä enemmän inhoamaan itseäni. Kesti pitkän aikaa, että pystyin tunnistamaan mistä ja miksi mukavuusalueeni on muodostunut. Vaati paljon rohkeutta, että uskalsin astua sen alueen ulkopuolelle, uskalsin vaatia itselleni parempaa mitä olen saanut.

Muutamia päiviä sitten äitini sanoi minulle: ”Saat olla onnellinen, että et ole mukavuusalueellasi.” Siinä äiti oli aivan oikeassa. Vaikka mukavuusalueella onkin se tuttu ja turvallinen ja sen ulkopuolelle astuminen on pelottavaa niin se on sen arvoista. Mieluummin siedän hetkisen aikaa pelkoja ja epävarmuutta jota muutos vaatii kuin että jäisin vanhaan kiinni, jäisin vanhojen rajojen sisään. Loppujen lopuksi elämä todella alkaa kun uskaltaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Rakkaudella, Anu-Maarit