”’Cause I can see the sunshine ,
through the clouds staring back at me
and it seem to say:
Your life is calling come this way.
And the cold wind’s been pushing me around too long,
it starts today,
My life is calling, I’m on my way.”
Tyler Ward – Life is calling

Ihmisenä, joka ei ole tottunut puhumaan ajatuksistaan, saatika kirjoittamaan säännöllisesti, blogin pitäminen on haasteellista. Eipä se haittaa, haasteet ovat ihan mukavia! Toisinaan ajan ja oikean mielentilan löytäminen on yllättävän vaikeaa. Päivät kuluvat välillä todella nopeasti ja ajatukset kiitävät ohi silmänräpäyksessä.

Viimeaikoina elämässäni on tapahtunut yksi suuri muutos. Olen ollut pidemmän aikaa fyysisesti huonossa kunnossa, väsynyt, ikäänkuin jatkuvasti vähän kipeä. Tauti ei kuitenkaan tule kunnolla päälle, mutta ei lähde poiskaan. Olin yhteyksissä Jyväskylän keskustan terveysasemalle tammikuussa ja pyysin aikaa lääkärille. Suhtauduin käyntiin skeptisesti sillä elämässäni on liian monta kertaa käynyt niin, että lääkäri ei kuuntele mitä sanon ja vaiva jää hoitamatta. Hyvänä esimerkkinä kitarisani, jotka eivät minulta surkastuneetkaan pois vaan alkoivat kerätä mätää ja hometta. Teini-ikäisenä sairastin monta vuotta poskiontelotulehduksia joita vain hoidettiin antiobioottikuureilla. Kukaan lääkäreistä ei ottanut vakavasti sanomaani eikä pysähtynyt kohtaamaan ja kuulemaan minua. N. 5 vuoden sairastelun jälkeen, kun muutin Jyväskylään opiskelemaan, kävin yksityislääkärin vastaanotolla, joka totesi kitarisojen tulehdustilan. Pääsin leikkaukseen ja sen jälkeen oireeni loppuivat kuin seinään.

Kuitenkin, aikaisempien kokemuksien perusteella en odottanut paljoa lääkärikäynniltä. Yllätyin kun lääkäri kuuntelikin mitä sanoin, tutki minut ja teki päätelmiä aikaisempien hoitotietojen perusteella. Lääkäri halusi tarkistaa, mikä on nykyinen tilanteeni astman kanssa. Sitä on tutkittu viimeksi n. 10 vuotta sitten ja silloin arvot olivat rajoilla. Astma kulkee perinnöllisenä suvussa joten siihen on taipumusta. Kävin spirometria tutkimuksessa ja tein kahden viikon ajan PEF-seurantaa. 1.3 minulle oli varattu aika lääkärille ja jännitin käyntiä todella paljon. Mietin, mitäköhän tulokset mahtavat kertoa. Ensin vaikutti siltä, että astmadiagnoosini jää 0.3% kiinni, mutta sitten sain 3 puhallusarvoa joidenka vaihtuvuus ylitti 15%. Diagnoosi ja resepti, apteekin kautta kotiin.

Olen nyt n. viikon ajan käyttänyt lääkitystä ja täytyy sanoa, että ero on huima! Alan olla paljon pirteämpi, jaksan kiinnostua mm. liikunnasta, mieleni on iloisempi ja fyysiset oireet ovat hellittäneet. Tuntuu uskomattomalta miten pieni asia voi saada aikaan näin suuren muutoksen. Olen myös todella helpottunut siitä, että syy oireille löytyi. Mikään ei ole tappavampaa kuin epävarmuus, oma tietoisuus siitä, että jokin on pielessä, mutta ei tiedä mikä.

Toivoisin, että terveydenhuollossa olisi enemmän ihmisiä jotka pysähtyisivät kuuntelemaan ja kohtamaan. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tulla vähätellyksi, ravata paikasta toiseen ja selittää samoja asioita uudestaan ja uudestaan – tulematta silti kuulluksi.

Toivottavasti tulevaisuuden terveydenhoidossa kukaan ei jää yksin, vaille hoitoa tai koe tulevansa vähätellyksi. Jokaisella meistä on oikeus terveyteen ja hyvinvointiin. Se pitäisi olla itsestäänselvyys eikä asia josta joudumme taistelemaan.

Aurinkoa tähän viikkon 🙂

Rakkaudella, Anu-Maarit

PS. Ihanaa naistenpäivää kaikille naisille! <3