”Ten more days under water,
and I already know,
I’ll be fine.
Ten more days ’till it’s over,
’Till the darkness goes
and I see the light.”
AVICII – Ten more days

Reilu viikko sitten maailma järkytti uutinen kun muusikko DJ AVICII löydettiin kuolleena. Sosiaalinen media täyttyi suruvalitteluista ja koko maailma ihmetteli: mitä on tapahtunut? Ensin AVICIIn kuolemasta ei paljastettua paljoa tietoa, eilen tuli julki uutinen, että oletettavasti AVICII teki itsemurhan.

Viikkoa ennen AVICIIn kuolemaa katsoin hänestä kertovan dokumentin Netflixistä. Dokumentti kosketti, lumosi, inspiroi. Tunsin päässeeni askeleen lähemmäksi tätä mystistä ihmistä, AVICIIta. Tunsin, että dokumentin katsomisen jälkeen tiesin millainen henkilö on AVICIIn takana, kuka on Tim Bergling. AVICIIn musiikki avautui aivan toisella tapaa ja seuraavan viikon kulutinkin kuunnellen vain hänen musiikkiaan.

Olin niin onnellinen hänen puolestaan kun tuntui, että viimeinkin hän oli löytänyt itsensä, elämälleen suunnan ja oli onnellinen. Samana päivänä kun katsoin dokumentin kirjoitin twitteriin päivityksen: ”Just watched @Avicii’s ”True Stories” documentary and man I just would like to give you a hug! I respect you and your music so much. You’re such an inspiration and I’m happy for you that you’ve fighted through your problems. Tappa inte bort dig själv.”

Viikkoa myöhemmin luen uutisista, että AVICII on löydetty kuolleena. Murennuin. Maailmani särkyi. Itkin monta tuntia uutisen takia, se tuntui uskomattomalta. Juuri kun olin saanut niin paljon inspiraatiota tästä ihmisestä, miettinyt, että voisinkohan joskus tavata hänet niin *BAM* hän onkin kuollut. Maailma on menettänyt taas yhden nuoren, lahjakkaan ihmisen.

AVICIIn kuolema tuli iholle myös senkin takia, että se muistutti oman veljeni kuolemasta. Vaikka AVICIIn kuolinsyytä ei ollut tiedossa niin aavistelin, jopa pelkäsinkin, että syynä on itsemurha. Tuntui todella epäoikeudenmukaiselta, että taas yksi ihminen, jolla olisi elämä edessä, ei löydä muuta ratkaisua kuin päättää oman elämänsä. Miten tähän on taas päädytty?

AVICIIn kohdalla oli tiedossa, että hän oli pitkään kamppaillut ahdistuksen, fyysisten sairauksien ja julkisuuden paineiden alla. Siitä huolimatta, että hän oli voimiensa äärirajoilla niin häntä painostettiin jatkamaan. Hänestä haluttiin tehdä menestyjä, mutta halusiko hän sitä itse? Vuonna 2016 kun hän ilmoitti lopettavansa keikkailun vedoten omaan terveydentilaansa hän kohtasi yllättävää vastustusta. Hänen olisi pitänyt ajatella miten keikkailun lopettaminen vaikuttaa muihin vaikka todellisuudessa hän ajatteli itseään.

Jotain tässä maailmassa on väärin kun ajamme nuoria ihmisiä itsemurhiin. Jotain on pahasti pielessä kun ihmiset itkevät vuosia itsensä uneen, pahan olon ja ahdistuksen takia – saamatta apua. Loppujen lopuksi ihminen on niin hauras ja yksikin asia saattaa murtaa kamelin selän, olla se viimeinen tippa. Miksi emme pysty tunnistamaan hätää kärsiviä ajoissa? Miksi ajamme ihmiset äärirajoille, koettelemaan voimiaan ennen kuin he saavat apua? Jos saavat sitä ollenkaan?

Maailma tarvitsee rakkautta. Näin veljeni sanoi jäähyväiskirjeessään meille. Maailma todellakin tarvitsee rakkautta. Maailma tarvitsee sitä aitoa rakkautta, jossa ihminen nähdään ihmisenä – ei koneena tai omien unelmien toteuttajana. Jokaisessa elämänvaiheessa ihminen tarvitsee tukea ja sitä olisi aina saatavilla. Jokaisen pitäisi voida kokea olevansa hauras, rikkinäinen. Jokainen joka pyytää apua tulisi sitä saada.

Meillä on vielä pitkä matka kuljettavan, jotta pääsemme siihen, että ihmiset kohdataan ihmisenä. Jotta jokaiselle apua tarvitsevalle on aikaa, että joku aidosti kuuntelee ja kohtaa. Ihmisen elämä on pienestä kiinni ja yksikin kohtaaminen voi muuttaa toisen elämän suunnan. Yhdestäkin hetkestä voi muodostua merkityksellinen. Meistä jokainen voi joka päivä vaikuttaa itsensä ja muiden hyvinvointiin. Valinta on sinun.

Miten usein sanot toisille, että olet tärkeä? Miten usein oikeasti pysähdyt kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa? Miten usein olet valmis auttamaan muita ilman vastapalvelusta? Mitä sinä olet valmis tekemään, jotta maailmasta tulisi parempi paikka? Jotta maailmassa olisi enemmän rakkautta?

Rakkaudella, Anu-Maarit