”Mä puran luurangoilta kaapin
Laitan lattian, avaan ikkunan
Sä värein kirkkain seinät maalaat
Mielen vankilan kanssas romutan”
Aki Sirkesalo – Remontti

Se on yksi silmänräpäys, kun vanhat muistot triggeröityvät. Vielä hetki sitten kaikki oli hyvin, mutta nyt olen hädässä. Olen taas lapsuudessani, tunnen turvattomuutta, pelkoa, ahdistusta. Itken ja olen paniikissa. Olen yksin. Missä on se syli, joka lohduttaisi minua? Missä on se aikuinen, joka kertoisi ettei ole mitään hätää? Missä sinä olet?

Seuraavana päivänä käymme tapahtunutta läpi. Kerron mitä minulle tapahtui, miltä minusta tuntui. Käytökselläsi revit minun haavani auki. Jotta minuun ei sattuisi enää, sanon sinulle: toimi seuraavalla kerralla toisin. Siirän vastuun tilanteesta sinulle, vaikka sinä olet syytön osapuoli. Ethän voinut tietää, mitä käytöksesi sai aikaan. Sinä voit puhaltaa haavaan, lievittää kipua. Kuitenkaan sinun vastuullasi ei ole parantaa haavojani.

Kun hätäni oli suurin ja lapsi etsi lohduttajaa, syliä, etsin sitä sieltä, mistä en voinut sitä siinä hetkessä saada. Lohduttaja ja syli oli koko ajan olemassa. Se on aina olemassa, vaikka sinä olisitkin poissa.

Aikuinen, joka olisi voinut lasta lohduttaa, ei tiennyt miten se tapahtuu. Joten oli helpompaa ulkoistaa tilanne, tietyllä tapaa paeta kipua. Yrittää kontrolloida sitä, että niin ei tule käymään uudestaan. Kuitenkaan, minä en voi kontrolloida sinua.

Minä voisin opetella olemaan itse itselleni syli, lohduttaja. Olemaan äiti & isä omalle lapselleni. Osoittamaan myötätuntoa, kehua ja kannustaa. Muistuttaa, että minä olen tärkeä. Minä riitän ja kelpaan tällaisena kuin olen. Minä rakastan itseäni.

Kun opin ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani, haavoistani, en vaadi sinua tekemään minusta eheää. Koska vain minä tiedän, mitä minä tarvitsen. Mitkä ovat ne sanat ja teot, jotka saavat minut kukoistamaan. Mitkä ovat ne haavat, jotka haluavat parantua.

Kuitenkin toivon, että pysyt rinnallani, olet kärsivällinen ja annat minulle aikaa. Puhallat haavoihin ja kannustat eteenpäin. Annat minulle mahdollisuuden kasvaa, kehittyä. Annat minulle tilaa rakentaa itseni uudestaan.

Rakkaudella, Anu-Maarit