”I have a right to be heard,
to be seen, to be loved, to be free
To be everything I need to be me.
To be safe, to believe in something.”
Sonata Arctica – I have a right

Muistan kuinka rippikoulun tunnilla puhuttiin pyhästä. Muistan piirtäneeni vihkooni kuvan talosta ja sen ympärille kehän. Kehä edusti rajoja, kuinka pieni tai suuri on alue, joka ympäröi minun taloni. Taloani ympäröivä piha oli pyhä, minä määrittelin kuka saa astua sinne ja kuinka lähelle tulla.

Kuva pihasta on viimeaikoina useasti palannut mieleeni kun olen miettinyt omia rajojani, sitä pyhää tilaa ympärilläni. Minä kunnioitan toisen pihaa, rajoja. En mene alueille, jonne minua ei ole kutsuttu. En pakota itseäni toisen lähelle ellei toinen sitä halua. Minun pihani rajat rikottiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Alueelleni tunkeuduttiin vaikka en sitä pyytänyt. Siellä tehtiin tuhoja ja sitten jätettiin minut siivoamaan sotkut. Minun annettiin ymmärtää, että minulla ei ole rajoja, saatika oikeutta puolustaa niitä.

Nyt olen alkanut rakentamaan pihaani uudestaan. Aidannut alueen, rakentanut portin. Rajannut ketkä pääsevät sisään ja kuinka lähelle. Ei ole helppoa sanoa portilla kolkuttavalle vieraalle ei, varsinkin kun aikaisemmin hänet on päästänyt auliisti sisään. Ei ole helppoa luottaa tunteisiinsa ja viesteihin, joita ne kertovat kun ne on joutunut aina tukahduttamaan. Ei ole helppoa olla itsekäs, kunnioittaa itseään kun sitä on pidetty syntinä, rikoksena. Ei ole helppoa sanoa ei ilman perusteluja, vaikka minulla on siihen oikeus.

Kuitenkin kun sanonut ei, vetänyt rajoja ja rajoittanut sitä, kuka pääsee pihalleni, olen tuntenut oloni tasapainoiseksi. Olen tuntenut rauhaa sisälläni, olen ollut enemmän oma itseni. Olen asettanut omat tarpeeni, toiveeni ja haluni etusijalle. Olen kunnioittanut niitä viestejä, joita tunteeni minulle kertovat. Olen luottanut itseeni enemmän kuin koskaan ennen.

Jälleenrakentaminen on hidasta, mutta se etenee. Aita aidalta pihani rajat laajenevat. Kokemus kokemukselta opin yhä enemmän luottamaan tunteisiini. Pikkuhiljaa pihastani tulee paratiisi, rauhan ja onnen sija, jota yksikään ei enää tule rikkomaan sillä minun pihani on pyhä. Minä määrittelen pihani rajat, minä määrittelen kuka paratiisini astuu.

Rakkaudella, Anu-Maarit