”En häpee täällä sitä mitä sä näät,
vaan sitä minkä kätken, mun epäelämää.
Pelkään, et kaikille paljastuu et mä oon –
sellanen kun mä oon.”
Pyhimys – Jättiläinen

Vuonna 2014 olen kirjoittanut runon, joka sopii todella hyvin tämänpäiväiseen blogitekstiin. Annoin runolle nimeksi ”Primadonna” ja se menee näin:

Esiripun takana oli ovi jossa luki ’primadonna’
siellä istui hän katsoen kokoelmaansa.
Aikojen saatossa maailmalta kerätty,
jokainen kaappi huolella täytetty.

Aina ennen esitystä, kulki primadonna ympäriinsä,
miettien minkä roolin hän tänään ottaisi,
millaisen asun yllensä laittaisi.
Olisiko hän ystävällinen naapuri, uskollinen kumppani?
Vaiko sittenkin luotettava toveri, aina kaikkien kaveri?

Viimein löytyi asu, joka on varmasti katsojien mieleen.
Viimeistely, meikki ja kas on primadonna valmis esitykseen.
Meni näytös täydellisesti, osansa primadonna prikulleen täytti.
Mutta ei tajunnut primadonna osaansa tässä showssa,
valitsi aina hän roolinsa sen mukaan kuka oli katsomassa.

Kuulostaako runon primadonna tutulta? Meillä jokaisella on jonkinlainen rooli tässä elämässä. Itseasiassa meillä voi olla useitakin eri rooleja. Tarvitsemme rooleja määrittelemään miten käyttäydymme eri tilanteissa. Esimerkiksi. puolison kanssa käyttäytyy eri tavalla kuin lapsen tai ystävän kanssa. Jotkut meidän rooleista ovat tietoisesti valittuja ja osa voi olla olemassa ilman, että tiedostamme niiden olemassaoloa.

Roolit ilmaantuvat meidän elämään jo pienestä pitäen. Meille on kerrottu millaisia meidän pitäisi olla, mitä meiltä odotetaan. Voi olla, että osa rooleistamme on kulkenut matkassamme jo lapsuudesta saakka. Voi myös olla, että ajattelemme, ettemme kelpaa muille sellaisena kuin olemme. Vedämme roolia, koska olemme epävarmoja ja pelkäämme näyttää toisille sitä mitä oikeasti olemme. Toisaalta roolit myös toimivat mahdollistajana. Joskus ehkä uskallamme tehdä asioita, mennä omalle elämyysalueelle koska saamme tehdä sen tietyn roolin kautta.

Emme selviä tästä elämästä ilman, että jossain kohtaa meillä on jokin rooli. Kuitenkin vaikka meillä on erilaisia rooleja niin toivoisin, että jokaiseen rooliin voisimme tuoda ripauksen itseämme. En haluaisi, että ihmiset kokevat, että heidän pitää vetää tiettyä roolia ja peittää itsensä, jotta he kelpaavat tähän maailmaan. Haluaisin, että jokainen voisi olla juuri sellainen kuin on – roolista huolimatta.

Rakkaudella, Anu-Maarit