”Hei, elämäs’ on taistelun arvoinen,
oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie,
kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.”
Jukka Poika – Taistelun arvoinen
Jos nyt voisin hypätä aikakoneeseen, matkata ajassa 10 vuotta taaksepäin ja kertoa 15-vuotiaalle itselleni millaista elmäni on nyt, reaktioni olisi: mä en usko sua. En meinaa uskoa vieläkään, mutta vähemmän 15-vuotiaana.
Silloin kun olin nuori, haaveilin hyvästä elämästä: turvasta, rakkaudesta, vapautta taloudellisista murheista, kissoista, onnesta, itseni hyväksymisestä. Ajattelin silloin, että osani elämässä on kärsiä. Siitä huolimatta en ollut valmis luovuttamaan. Vaikka kuinka monesti minut yritettiin nujertaa niin joka kerta löysin voimaa nousta uudestaan.
Nyt sitten ollaan tässä. Preesensissä, nykyhetkessä, lahjassa. Elämäni on todella kivaa ja ihanaa. Toki sinne mahtuu myös niitä ikäviä ja ärsyttäviä asioita, mutta pyrin keskittymään hyviin ja ihaniin asioihin elämässä. Aina se ei ole helppoa kun koko lapsuudensa ajan on kasvanut todella negatiivisessa ilmapiirissä ja asioihin on suhtauduttu negatiivisesti. Kuitenkin lapsuus on ohi ja nykyhetki tässä joten jos voin valita niin haluan valita positiivisen.
Mutta niin. Jotta tähän hyvään elämään päästään niin se vaatii paljon taistelua. Puskemista, nousemista, yrittämistä. Ennen kaikkea se vaatii uskoa: uskoa siihen, että ansaitsen parempaa ja elämäni muuttuu vielä hyväksi. Mitä tästä opimme? Kolme asiaa:
1. Vaikka elämä eilen, hetkenä x, nyt olisi maailman kamalinta, tulee se muuttumaan. Kurjuus ei kestä ikuisesti. Elämässä on paljon hyvää ja kaunista, paljon taistelemisen arvoista.
2. Sillä ei ole mitään väliä millainen lapsuus ihmisellä on tai miten hyvät tai huonot lähtökohdat. Meistä itsestä on kiinni millaisen elämän me rakennamme, tulemmeko menestymään vai ei.
3. Autetaan toisiamme, ojennetaan käsi ja taistellaan hyvän elämän puolesta. Minä ansaitsen sen, sinä ansaitset ja kaikki ansaitsevat! You can do it!
Tsemppiä ja voimia taistoon! Selviydy voittajana 🙂
Rakkaudella, Anu-Maarit