”Ooh, it’s something magical,
It’s in the air, it’s in my blood, it’s rushing on.
Don’t need no reason, don’t need control,
I fly so high, no ceiling, when I’m in my zone.”
Justin Timberlake – Can’t stop the feeling

Ennen kuin alan syvällisemmin jakamaan mieleni ajatuksia ja maalaamaan sieluni maisemaa teille ajattelin kertoa hieman lisää itsestäni.

Olen syntynyt Seinäjoella, mutta ollessani alle vuoden ikäinen perheeni muutti Lapualle. Siellä asuin siihen asti kunnes perukouluni oli suoritettu. Olen kasvanut maalla, yhteisöllisessä ympäristössä. Muistan miten lapsena saatoin hetken mielijohteesta hypätä pyörän selkään, pyöräillä mummolaan, astua avoimesta ovesta sisään, marssia keittiöön josta löysin mummani, joka laittoi ruokaa tai tarjosi mehua ja pullaa. Monesti aikuisena kaipaan takaisin isovanhempieni luo, niihin hetkiin kun saattoi vain istua keittiön pöydän ääressä syömässä pullaa ja katsella peltomaisemaa ikkunasta. Etelä-Pohjalaisena selkärankaani on iskostunut tunnollisuus, rehellisyys sekä huumorintaju. Toisaalta taas asioista puhuminen on ollut minulle aina vaikeaa ja sitä taitoa opetellen edelleenkin. Koen olevani ylpeä juuristani ja perinnöstä mitä olen sieltä saanut.

Rakastan musiikkia. En voisi kuvitella yhtäkään päivää ilman musiikkia. Musiikilla on ollut todella suuri vaikutus elämääni, niin suuri jopa, että se on pelastanut henkeni. Musiikki on aina ollut minulle asia josta saan voimaa, löydän toivoa, voimaa jaksaa eteenpäin. Musiikki sopii niin hyvin jokaiseen tilanteeseen ja sen kautta on helppo käsitellä tunteita. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, eniten fiiliksen mukaan. Yhden päivän aikana saattaa soittolistalta löytyä Chopania, Cheekiä, Mokomaa, Apulantaa, Skrillexia, Aviciita, Tyler Wardia jne. En käy keikoilla koska mielestäni musiikkia soitetaan yleensä liian lujaa ja melua on muutenkin paljon. Käyn mielummin klassisen musiikin konserteissa aina silloin tällöin. Olen myös soittanut pianoa n. 5-vuotiaasta lähtien, mutta viime vuonna soittaminen on jäänyt vähemmälle. Aikuisena sitä on niin helposti kriittinen tekemisiänsä kohtaan ja luovuttaa on vaikea löytää. Kuitenkin uskon, että vielä joskus löydän tieni takaisin pianon luo.

Pidän eläimistä. Ensin meidän perheessä oli kaksi kilpikonnaa, sitten tuli kaksi koiraa. Olen kuitenkin aina kokenut itseni eniten kissaihmiseksi ja haaveillut omasta kissasta jo ala-asteella. Muistan miten äitini aina sanoi, että sitten kun asun yksin niin voin hankkia kissan. Olen asunut omillani jo yli 10 vuotta, mutta vasta pari vuotta sitten sain omat kissat. Merry ja Pippin ovat parhaita kissoja koskaan! Pippin varsinkin on älyttömän läheisyyden kipeä ja lähes päivittäin hakee huomiota jollain tapaa. Lisäksi Pippin on superenerginen ja juoksee ympäri asuntoa. Merry taas nauttii syömisestä ja nukkumisesta, usein se nukkuukin lattialla tassut kohti kattoa. Naureskelimme avopuolisoni kanssa, että Merry ja Pippin ovat kuin me: avopuolisoni on energinen pakkaus joka ei hetkeääkään pysy paikoillaan ja on aina menossa, minä olen nukkumista ja syömistä rakastava ja mielelläni otan rennosti.

Harrastuksistani eniten aikaa vie käsityöt. Olen aina ollut taitava käsitöissä ja viime vuosina olen aktivoinut siinä enemmän. Teen paljon pieniä töitä kuten huiveja, lapasia, pipoja, sukkia yms. Tällä hetkellä kokeilen ensimmäistä kertaa neuloa paitaa itselleni. Prosessi on hidas ja haastava, aika monta kertaa olen joutunut purkamaan vähän kun olen tehnyt virheitä. Kuitenkin olen kärsivällinen enkä anna periksi helposti joten siksi käsityöt ovat minulle sopivaa puuhaa. Käsityöt myös rentouttavat ja on mukavaa antaa esim. lahjaksi asioita joita on itse tehnyt. Käsityöt tulevat aina olemaan harrastus minulle enkä ikinä voisi kuvitella, että tekisin siitä leipätyön itselleni.

Luonteeltani olen syvällinen pohdiskelija. Mietin asioita enemmän kuin teen. Välillä jään jopa liikaa pohtimaan ja pyörittelemään asioita mielessäni. Pystyn helposti ahdistumaan omista ajatuksistani kun ne menevät välillä ihan liian pitkälle. Ihmettelen itseäni, ympäröivää maailmaani. Joskus olin hyvä piilottamaan tunteitani, mutta nykyään minusta helposti näkee millä tuulella olen. Yliherkkänä ihmisenä reagoin asioihin välillä liiankin voimakkaasti. Toisaalta taas minussa on paljon tunteita joita yritän ilmaista avoimesti. Olen lojaali ystävilleni ja haluan auttaa muita aina kun siihen on mahdollisuus. Myönnän, että osittaisen ujouden ja oman epävarmuuden vuoksi tuntemattomien auttaminen on haastavampaa kuin tuttavien. Onneksi tässäkin asiassa voi kehittyä. Muutenkin haluan jatkuvasti kehittää itseäni ja löytää syvemmän, rakastavan yhteyden itseeni.

Astianpesukone ilmoitti, että ohjelma on päättynyt joten hipsin tästä tyhjentämään sen ja jatkan sunnuntaitani laiskotellen sohvalla Skamin parissa. Tänään ulkona paistoi aurinko joten toivotan teille kaikille aurinkoista päivän jatkoa ja tsemppiä tulevaan viikkoon! 🙂

Rakkaudella, Anu-Maarit